Oman elämän teemat vuodelle 2025

Samaan aikaan kun Heikki lukee Kirkan elämäkertaa sohvalla ja kuuntelee Kirkan CD-levyä, avasin pitkästä aikaa koneen ja päätin kirjoittaa ylös ajatuksia tulevalle vuodelle että tulevasta vuodesta. Vaikka en teekään uusille vuosille lupauksia, on minulla ja meillä ollut vuosien ajan tapana sopia jokin teema alkavalle vuodelle. Tykkään ideasta, sillä se tuo iloa arkipäiviin ja koen yhteisen aiheen myös meitä yhdistäväksi tekijäksi. 

Ennen viime vuoden loppua kysyin Heikiltä minkä yhteisen teeman hän haluaisi elättäväksi todeksi vuonna 2025. Heikki mietti vähän aikaa ja ehdotti teemaksi anteliaisuutta. Se sisältäisi muiden huomioimista arjessa arjen pieninä tekoina sekä vieraanvaraisuutta kutsumalla ystäviä kylään tai tekemällä toisille ruoan ja viemällä sen heille kotiin. Olen aina ihaillut Heikissä tätä huomaavaista piirrettä; halua auttaa muita sekä hänen puhdasta, pyyteetöntä sydäntään. Siksi oli helppo lähteä tähän teemaan mukaan ja tukea hänen antamisen ilosta kumpuavaa teemaa. 

Henkilökohtaiseksi teemaksi tälle vuodelle valitsin meidän yhteisen teeman lisäksi ilon. Vaikka perusluonteeseeni sisältyykin usein hymy, on tuon hymyn takana myös vaikeita olotiloja. Ne rajoittavat mittavasti ilon tuntemistani sekä vaikeina päivinä kamppaa sen ihan täysin. Ajattelen siis, että elämänilo ei ole nousuja ja huippuja vaan tasaista, virtaavaa tyytyväisyyttä. Ja tätä tyytyväisyyttä haluan kasvattaa omaan elämääni vaikuttavilla valinnoilla arjen jokaisena päivänä.

Mutta miten? Tekemällä asioita, jotka tuovat minulle aitoa iloa sekä saavat kierrokseni laskemaan; painamalla kasvoni Rönnin pehmeään turkkiin, nostamalla hänet sydämeni päälle, käymällä Ateneumin taidenäyttelyssä, valokuvaamalla, kirjoittamalla blogia, pukeutumalla kauniisiin vaatteisiin, juomalla iltaisin teetä vaihtaen samalla Heikin kanssa päivän kuulumiset, vähentämällä töitä neljään päivään viikossa, pitämällä yhteyttä läheisiin, sanomalla ei kun siltä tuntuu, valitsemalla ihmiset jotka valitsevat minut, liikkumalla kehoni terveemmäksi ja laittamalla kotimme to do-projektit kuntoon. Yhtään vähempinä en mainitse mielenterveyden huolenpitoa, rakastamista ja rakkauden vastaanottamista, sisäisen turvantunteen vahvistamista, musiikin kuuntelemista, tanssimista, laulamista, hyvää ravintoa, läheisyyttä, livekonsertteja, itsemyötätuntoa, omaa aikaa, tottelemalla kehoni viestejä sekä kykyä nauraa itselle. Uskon, että tämä combo lisää elämääni iloa, tuo virtaa jokaiseen elettävään päivään ja vahvistaa elämässä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mun mielestä onkin aikamoinen paradoksi, että pitämällä huolta itsestä tuleekin entistä lähemmäksi toisia. Mutta mähän rakastankin paradokseja.

Jos siellä ruutujen toisella puolella on muita samanlaisten ajatusten kanssa pohdiskelevia, olisi ihana kuulla ajatuksianne niistä. Ajattelin muuten vuosien tauon jälkeen startata blogiin myös ajoittaisia asukuvia. Jospa tämän viikon lauantaina otattaisi ensimmäiset Ateneumin kauniilta portailta.

Nyt toivottelen lempeää maanantain jatkoa ja mites se nyt menikään; January - a Giant Monday!