Hei pitkästä aikaa!
Viime postauksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin, mutta täällä ollaan edelleen. Vuodenaikakin on vaihtumassa pikkuhiljaa kesästä syksyksi, ja olen kokenut syksynajan aina jotenkin uudeksi fressiksi aluksi. Paradoksaalista sinänsä, sillä kun muuttolinnut pakkaavat laukkunsa ja jättävät Suomen taakseen, tuntuu että minä alan silloin heräämään; viilenevät aamut ja illat, kuulaat päivät ja nenässä tuoksuva ruska ovat omiaan starttaamaan uutta kautta elämän kirjassa.
Uutta on myös uusi harrastukseni, tai no uutta näin aikuisiällä. Olen nimittäin alkanut maalaamaan abstrakteja tauluja. En sano taidetta, koska sen sanomiseen tunnen, että minulla pitäisi olla alan koulutus ja lukuisia meriittejä, mutta omia tauluja omasta päästä. Ja arvatkaa mitä? Jotain itselleni uutta on päässyt syntymään mutta kuitenkin jotain, joka on minussa aina pienestä saakka ollut. Sen esiintuleminen on vain odottanut tulemaa ja nyt on sen aika.
Kimmoke maalaamisen syttyi, kun tänä kesänä ystäväni joka maalaa, piti minulle ja toiselle ystävälleni maalauspäivän hänen kotonaan. Hänellä oli meille hankittuna parit maalauspohjat ja erilaisia akryylimaaleja, joista aloimme koostamaan omaa luovuutemme värimaailmaa ja visioita.
Maalasin ensin pienen monella värillä työstetyn abstraktin taulun siskolleni ja kokeilin, kuinka sivellin liukuu nätisti maalien pinnalla. Työstä tuli ihan kiva. Mutta toisen taulun kohdalla (tämä oli taulu miehelleni) rohkaistuin kokeilemaan palettiveistä ja se oli menoa se! Annoin veitsen soljua työstössäni ja ah kuinka nautin ilosta hihkuen! Tajusin, että tämä on terapiaa jos mikä ja siitä alkoi omien tuotosteni luominen.
Nyt olen maalannut pitkälti jo toistakymmentä taulua ja kokeillut eri tekniikoita YouTubesta ja somesta inspiroituen. Minulla on tunne, että haluan vain antaa luovuuteni tulla esiin huolimatta siitä, onko se niin sanotusti onnistunutta tai ei. Jokin minussa on alkanut virrata ja vapautua. Huomaan myös väripalettini muuttuneen aloitetuista tummista väreistä nykyisiin vaaleisiin, eli maalaaminen on puhdistanut minussa jotain. Aivan kuin aivojen neuroplastisuus olisi alkanut tehdä työtään. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ei ole kiire olla valmis tai hyvä; olen ihan kesken, oppimassa ja nauttien siitä aivan täysillä. <3
Perustin tauluilleni Instagram-tilin @sydamenpaletti. Tili on toistaiseksi yksityinen, mutta pyydä minut kaveriksi.
Rentouttavaa viikonloppua!
0 comments:
Lähetä kommentti