Opin ja pois opin

Oon aina elänyt musiikista ja sen kautta, sillä sillä on ihmeellinen voima tulkita, sanoittaa ja säädellä tunteita. Ei tarvitse itse edes ajatella, kun hermosto vastaanottaa nuottien turvallisen syleilyn ja tunteet alkavat kulkea kehossa. 

Musiikin avulla voi välittää tunteita eteenpäin, jos niitä ei osaa tai uskalla itse sanoittaa. Luin myös kerran jostain, että kaikki tunteet ovat nestettä, joka virtaa veressä. Ihan loogistakin kun ajattelee surun poistuvan kehosta kyyneleinä ja ahdistuneena juoksee koko ajan pissalla. Toisaalta ilokin voi olla kyyneliä; surun ja ilon välinen ero on välillä hiuksen hieno. Kaiken tämän musiikki ymmärtää.

Oon kuunnellut viime päivinä paljon Birdyä ja Vestaa. Vestaan olen oikeastaan vasta nyt tutustunut paremmin ja joidenkin kappaleiden kohdalla tulee vahva olo, että mä niin tiedän mistä hän laulaa. Yksi samaistumani kappale on kappale "Opin ja pois opin". Kuulen sen menetyksen tuottaman masennuksen läpikäymisenä ja siitä pois elämisenä. Sanotaankin, että ainut tie ulos on läpi. Just niin kappaleen kuulen ja sen itsekin todeksi elänyt.

Aattelin lepää tän talven läpi vain

Hautautuu

Mut unet on niin nähty

Surut jo läpi käyty

Missä seuraavat tasot

Saaks lisäelämii

Keväinen valo jo käy silmiin

Aion nousta ylös nyt

Aion nousta ylös nyt

Minä aion nousta ylös nyt

-Vesta: Opin ja pois opin 

Oon tullut siihen lopputulokseen tässä 39-vuoden iässä, että kaikista menetyksistä ei selviä, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Elämällä on keino kannatella ja tuoda eteen ihmisiä, joiden kanssa taakan voi kestää.

Muista, että sun säröt sydämessä on herkkiä, validoitavia ja hyväksyttäviä. Ne säröt jättää sydämeen aina jäljen ja ne on siellä ehkä ikuisesti, mutta siellä ne saakin olla. Ne on osa sua, sun kokemuksia ja sun elämää. 

Olet arvokas. <3